Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Suomi-Romania-Seuran historiaa 1951- 2019

 

Prologi

 

Suomalaisten ja romanialaisten kontakteista

Suomalaisten ja romanialaisten keskinäisten suhteitten voidaan katsoa alkaneen jo 1600 –

luvulla ja jatkuneen kautta historian eri vaiheiden aina nykypäiviin saakka. Suomen ja

Romanian diplomaattisuhteiden alku ajoittuu vuoteen 1920, joten suhteiden 100-

vuotisjuhlia pääsemme viettämään nyt vuonna 2020.

Kulttuurivaihtoa maittemme välillä tapahtui jo 1930-40 luvuilla lähetystöjen välityksellä.

Etenkin Romanian Helsingin lähetystö on toiminut aloitteentekijänä asiassa.

Aiheesta ovat kirjoittaneet prof. Lauri Lindgren / Romania sydämessäni teos 2000 ja

romaniaksi prof. Silviu Milou / mm. Istoria Finlandei 2011

 

Suomalais-romanialainen yhdistys

Suorana jatkona 1930 luvulla alkaneelle kehitykselle oli Suomalais-romanialaisen

yhdistyksen perustaminen sotien 1939-1944 aikana vuonna 1943 (rek. 18.3.1943) Aloite

perustamisesta tuli Romanian Helsingin lähetystöltä. Yhdistys perustettiin ”huolehtimaan

näiden maiden välisestä kulttuurivuorovaikutuksesta”. Toiminnan tarkoituksena oli ”kehittää

ja syventää Suomen ja Romanian kansojen välistä ystävyyttä ja ymmärtämystä sekä

edistää sivistyksellistä vuorovaikutusta”. Sitä varten yhdistyksen oli määrä järjestää kokous-

ja esitelmä- sekä juhlatilaisuuksia ja näin myös tapahtui.

Yhdistyksen puheenjohtajana toimi Eero Rydman, joka oli koulutukseltaan lakitieteen

lisensiaatti. Hän toimi mm. Kansaneläkelaitoksen ensimmäisenä pääjohtajana 1937-1944 ja

Helsingin kaupunginjohtajana vuosina 1944-1956. Hallitukseen kuului arvovaltaisia tuon

ajan kulttuurivaikuttajia, taiteiden tieteiden, diplomatian ja median, sekä juridiikan ja

hallinnon edustajia. Tunnettuja nimiä seurassa olivat mm. Rolf Nevanlinna, Oiva Soini, Olof

Enckell, Kaarlo Hillilä, Arno Tuurna, Oskari Mantere, Arvi Kivimaa ja Eino Kalima.

Vastaavasti myös Romaniassa perustettiin helmikuussa 1943 romanialais-suomalainen

yhdistys: Asociaţia Româno-Finlandeă.

Suomalais-romanialaisen yhdistyksen toiminta näyttää loppuneen viimeistään kesällä 1944.

Sitä ei lakkautettu rauhansopimuksen nojalla, kuten Suomessa monelle muulle

yleishyödylliselle yhdistykselle sodan jälkeen kävi vaan se poistettiin yhdistysrekisteristä

huomaamattomasti vaikkakin jostain syystä vasta vuonna 1991.

(Lähde:Erkki Salo 2013/ Kulttuurikomennus; Suomalais-romanialainen yhdistys 1943-1944)

 

Sodanjälkeiset uudet tuulet ja ystävyysseurat

Toisen maailmansodan päättyminen ja Euroopan uusjako aiheuttivat suuria muutoksia myös

Suomen kulttuurielämään. Äärivasemmiston vaatimuksesta loppui tai lopetettiin useiden

järjestöjen ja yhdistysten toiminta ja tilalle perustettiin uusia poliittiseen tilanteeseen

paremmin soveltuviksi uskottuja järjestöjä. Ajauduttiin äärimmäisyyksistä toisiin eikä

takinkääntäjistäkään ollut pulaa. Vähin erin Suomeen syntyi ns.suomettumisilmiö, jolloin

monet suoraselkäisinä pidetyt henkilöt aloittivat syvän kumartelunsa kohti itää.

Näissä olosuhteissa synnytettiin useita uusia ystävyysseuroja, joiden tarkoituksena oli

suhteiden luominen Itä-Euroopan sosialistikulttuureihin rautaesiripun toiselle puolelle.

Ensimmäisiä uuden suunnan ystävyysseuroja oli Suomi-Romania-seura, jonka säännöissä

pääpaino oli toki sama kuin edeltäjälläänkin, eli kansojen välinen ystävyys- ja kulttuuri.

Tästä seikasta tunnustuksen ansaitsevat, silloisista olosuhteista riippumatta, seuraa

perustamassa olleet suomalaiset kulttuurin ystävät.

Vaikka seuran taloudelliset toimintaedellytykset lienevätkin olleet alkuvaiheessa niukat,

satsasi Suomen valtio sittemmin uusien ystävyysseurojen toiminnan tukemiseen

huomattavia summia varoja, joiden turvin oli mahdollista ylläpitää omia toimistoja ja

palkattuja toiminnanjohtajia.

Olennaista osaa näiden uusien seurojen toiminnassa alkuvuosien jälkeen näyttelivät

valtioiden väliset kulttuurivaihtosopimukset. Vaihtosopimuksissa, joiden laatimiseen

seurojen edustajat osallistuivat, todettiin yhteiset periaatteet delegaatioiden ja materiaalin

vaihdon suhteen, mikä tarkoitti käytännössä näyttelyiden, media-aineiston sekä levytysten

ja nauhoitusten molemminpuolista vaihtoa, ihmisten liikkuvuuden lisäämistä vaihto-

opiskelijoiden, ammatillisten delegaatioiden sekä turistien muodossa.

Sosialistimaiden ulkopolitiikka hyödynsi näin kulttuuria, pyrkiessään muokkaamaan

länsimaiden kansalaisten mielikuvia sosialistisesta maailmasta myönteisemmiksi.

Suomen näkökulmasta kulttuurivaihto kuitenkin mahdollisti korkeatasoisten taiteilijoiden

saamista esiintymään Suomessa. Kulttuurivaihdon kautta monet löysivät myös ulkomaisia

ystäviä.

Myös Romania, Neuvostoliiton tapaan, pyrki kätkemään vaihtotoiminnan poliittiset

ulottuvuudet. Jos molemminpuolinen ymmärrys vaihtojen seurauksena lisääntyikin, niin

sosialistisen järjestelmän paremmuutta kulttuurivaihto ei kuitenkaan voinut todistaa. On

oletettavaa, että osan kulttuurivaihtoon osallistuneitten suomalaisten kohdalla jo

alkuvaiheessakin lienee ollut niin, että henkilökohtaiset vaikuttimet olivat ensisijaisia

motiiveja osallistua kulttuurivaihtoon kuin usko kohdemaan järjestelmän ylivertaisuuteen,

saati sen toimivuuteen Suomessa. (Lähde: Mikkonen Simo, Jyväskylän YO, 2011),

 

Katsaus Suomi-Romania-Seura ry:n historiaan 1951- 2019

 

Suomi-Romania-seuran perustaminen

Suomi-Romania-seura perustettiin maaliskuussa vuonna 1951. Uuden ystävyysseuran

perustamista kuvailtiin seuran 30-vuotisjuhlien aikaan vuonna 1981 jäsenlehden Viesti-Veşti

juhlanumerossa seuraavasti:

”Maaliskuun 30. päivänä v. 1951 kokoontui Elannon kahvilassa viitisenkymmentä

helsinkiläistä. He perustivat Suomi-Romania seuran. Vain runsaat viisi vuotta oli kulunut

toisen maailmansodan päättymisestä. Alettiin hakea uusia yhteyksiä kansojen kesken.

Ensimmäiset suomalaiset vierailivat Romaniassa jo 1940-luvun loppuvuosina. He toivat

tullessaan tietoa ystävällisestä kansasta ja kauniista maasta. Ay-liike- ja työläisurheiluliike

toteuttivat valtuuskuntien vaihtoja ja taiteilijaryhmien vierailuja. Samoin poliittisella tasolla

aikaansaatiin maittemme demokraattisten järjestöjen kesken ensimmäisiä yhteyksiä. Mm.

varatuomari Risto Hölttä oli osallistunut 1950 rauhankongressiin Bukarestissa ja rva Elli

Kahila yleisurheilun Balkanin kisoihin. Näistä ensimmäisistä tapaamisista innostuneet

ihmiset päättivät perustaa Suomi-Romania seuran. Yhdistyksen hallituksen

puheenjohtajaksi tuli varatuomari Risto Hölttä. Yhdistysrekisteriin hänen lisäkseen merkittiin

hallituksen jäsenet säveltäjä Erik Aaltonen varapuheenjohtaja, FM Kaisu Salonen, toimitsija

Elina Hämäläinen, rouva Elli Kahila, toimitussihteeri Kerttu Murto, FM Heikki Kuusinen ja DI

Reijo Talvitie sekä varajäsenet levyseppä Oskar Nyberg, ja LL Toivo Pihkonen. Yhdistyksen

sihteeriksi merkittiin toimittaja Aleksander Borodavkin. Viisikymmentäluvulla seuran

jäsenmäärä kasvoi huomattavasti, kun vuonna 1953 maailman nuorison festivaaleille

Bukarestissa osallistuneita nuoria liittyi seuraan sadoittain.” (Lähde: Viesti-Veşti -lehti/

Seppo Siren ja Romania sydämessäni / Marjo Cosma toim.)

 

Neuvostoliitto taustavaikuttajana

Edellä olevassa lainauksessa mainitut ”Kommunistinen 3. Maailman nuorison ja ylioppilaiden

maailmankonferenssi” ja sitä seurannut ”4. Maailman nuorison festivaali” olivat 1953

kansainväliset sosialistinuorten suurtapahtumat, joita organisoivat lähellä Neuvostoliittoa

olleet ”Demokraattisen nuorison maailmanliitto” (the World Federation of Democratic Youth)

ja opiskelijajärjestö ”International Union of Students”. Festivaalin päätavoitteena oli

kommunistisen propagandan levittäminen maailman laajuisesti .(Lähde: mm. Wikipedia)

Sodan jälkeisen ”poliittisen linjan muutoksen myötä yhdistyksen jäsenistökin vaihtui

kokonaan (edeltäjäänsä verrattuna). Uuden seuran perustajajäseniin ei kuulunut

ainuttakaan entisen SRY:n hallituksen jäsentä tai toimihenkilöä. Heistä kukaan ei

myöskään esiinny SRS:n jäsenluettelossa 1953, jossa jäseniä oli jo 240. Tältä osin katkos

edeltäjään oli täydellinen.”

(Lähde: Erkki Salo: Kulttuurikomennus 2013)

 

Risto Höltän puheenjohtajakausi 1951-1956

Hölttä seuran ensimmäisenä puheenjohtajana johti seuraa vuosina 1951-1956. Varatuomari

Höltällä oli maineensa. Hän oli työskennellyt sotien jälkeen liikkuvan poliisin tarkastajana

1945-1948 sekä punaisen Valpon eli valtiollisen poliisin apulaispäällikkönä 1948. Valpon

puhdistuksen jälkeen hän toimi asianajajana 1949-1956 siirtyen johtamaan vuosina 1956-

1966 Kemin kaupunkia, joka tuolloin kantoi vielä yleisesti punaisen Kemin nimeä. Kuopion

läänin maaherran tehtävät hän otti vastaan vuonna 1966 SKDL:n, kansandemokraattien

mandaatilla, jääden eläkkeelle vuonna 1978. (Lähde:Wikipedia ja Savon Sanomat

3.12.2009, pääkirjoitus)

Suomi-Romania seura näyttää siis alkuvaiheissaan olleen ”oman aikansa lapsi”. Tämä

merkitsi sitä, että seura oli sidoksissa Romanian Helsingin lähetystöön ja osin jopa

riippuvuussuhteessa. Seuran monijäsenisen hallituksen kokoonpano yritettiin saada

näyttämään poliittisesti parlamentaariselta, ainakin näennäisesti, valitsemalla siihen

edustajat kaikista poliittisista puolueista.

 

Vilho Siivolan puheenjohtajakausi 1956- 1980

Höltän siirtyessä Kemin kaupunginjohtajaksi, uudeksi SRS:n puheenjohtajaksi ja suunnan

näyttäjäksi valittiin vuonna 1956 kulttuuripersoona Vilho Siivola, joka oli arvostettu

näyttelijä ja teatteriohjaaja.

Vilho Siivolan myötä seura sai uuden voimakkaan kulttuuripitoisen sävyn toimintaansa.

Siivola toimi seuran johdossa peräti 24 vuotta 1956-1980. Hänen aikanaan seura loi laajan

verkoston suomalaisiin ja romanialaisiin kulttuuri-ihmisiin. Vaikka Vilho Siivolan

testamentiksikin mainitut arvoitukselliset sanat luopuessaan tehtävästään ja niiden merkitys

ehkä jäävätkin seuran tämän päivän jäsenille tulkitsematta, otan ne silti mukaan tähän

esitykseen:

”Muutama sana ystävyydestä” sanoi Siivola ja jatkoi ”Ystävä ystävän pettää, vihollinen ei

milloinkaan. Vanha vaimo, vanha koira ja paljon rahaa. Viisi ystävää, viisikymmentä

vihollista.”

Mitä mahtoikaan teatterineuvos tarkoittaa? Olisiko ollut seurassa jotain ongelmia taustalla,

vaikka ystävyysseurassa toimittiinkin? Mahtoiko seuran ilmapiirin avoimuudessa olla jotain

toivomisen varaa vai oliko seuran taloudessa selvittämättömiä kysymyksiä?

 

Toiminnanjohtajat vuosina 1951-2000

Suomi-Romania-seuran palkattuna toiminnanjohtajina toimivat Alexander Borodavkin

vuosina 1951-1952, Paavo Kivikoski 1952-1966 ja sitten yli 14 vuotta

Seppo Siren 1966-1980. Hänen toimikautensa 1970-luvulla oli vilkasta kulttuurinvaihdon

aikaa. Sille oli luonut pohjan ensimmäinen vuonna 1968 solmittu Suomen ja Romanian

kulttuurivaihtosopimus. Näiden sopimusten puitteissa tapahtuvaa kulttuurivaihtoa seura

toteutettiin sitten varsinkin 1970 ja 1980-luvuilla.

Viimeisenä seuran toiminnanjohtajana toimi Marjo Cosma, joka aloitti syksyllä 1980 ensin

sihteerinä, jatkaen sitten toiminnanjohtajana edeltäjänsä jälkeen aina vuoteen 2000

saakka.

Mainittakoon, että Marjo Cosma toimitti vuonna 2000 toiminnanjohtajakautensa päätteeksi

yhteistyössä silloisen Eduskunnan Romania-ystävyysryhmän kanssa kirjasen nimeltään:

ROMANIA SYDÄMESSÄNI Suomen ja Romanian diplomaattisuhteita 80 vuotta. Lyhyessä

Suomi-Romania-seuran historiaa käsittelevässä kirjoituksessaan hän toteaa seuraavasti:

”Viimeiset kymmenen vuotta Romania-seura on toiminut monessa välittäjänä ja

konsulttina; se on ollut pienimuotoinen romanialainen kulttuurikeskus” ja ”Suomi-Romania

Seura täyttää 50 vuotta 2001. Se on tehnyt pitkän päivätyön, myös poliittisesti vaikeina,

lähes mahdottomina aikoina, mutta sitä on aina kannustanut ystävyys romanialaisiin,

Romanian maahan ja luontoon, taiteisiin ja kauniiseen kieleen”

 

Lauri Lindgrenin puheenjohtajakausi 1980-2002

Vuosi 1980 oli merkittävä käännekohta Suomi-Romania seuran historiassa, kun uudeksi

puheenjohtajaksi valittiin Turun yliopiston romaanisten kielten professori, seuran nykyinen

kunniapuheenjohtaja Lauri Lindgren. Uusi puheenjohtaja loi monipuolisella toiminnallaan

seuralle akateemisia suhteita sekä Suomesta että Romaniasta. Lauri Lindgren toimi seuran

puheenjohtajana myös pitkään 1980-2002.

Lauri Lindgren on suomalainen kielitieteilijä ja emeritusprofessori. Hänet nimitettiin vuonna

1973 romaanisen filologian professoriksi Turun yliopistoon. Hän oli hoitanut professuuria

vuodesta 1965 lähtien. Professori Lindgren toimi myös humanistisen tiedekunnan dekaanina

kahteen otteeseen sekä Turun yliopiston vararehtorina (1987-1993). Hänen tutkimuksensa

sijoittuvat aluksi filologiseen traditioon, mutta myöhemmin myös kontrastiiviseen ja

soveltavaan kielitieteeseen. Hän jäi eläkkeelle 1996.

 

Itä-Euroopan vapautumisen seuraukset

Lauri Lindgrenin puheenjohtajakauden lopulla tapahtui sitten Neuvostoliiton hajoaminen ja

sitä myötä myös kommunismin ja sosialismin aatemaailman sortuminen Euroopassa. Tämä

vaikutti myös siihen, että kahdenvälisten kulttuurivaihtosopimusten aikakausi vähin erin

loppui eikä ystävyysseurojen valtiontuki enää ollut ystävyysseuroille itsestäänselvyys. Koska

Itä-Eurooppaan suuntautuneiden ystävyysseurojen (poikkeuksena SNS) valtiontuet

pienenivät vähissä erin ja 2000 -luvulle tultaessa loppuivat lähes kokonaan, joutui myös

SRS muuttamaan radikaalisti toimintaansa. Pitkäaikainen ja ansioitunut puheenjohtaja Lauri

Lindgren luopui tehtävästään 2002. Seuran toimisto ja palkatun

toiminnanjohtajan toimi lopetettiin vuoden 2003 tienoilla. Tuosta alasajovaiheesta tarkan

kuvan voinevat kertoa sen ajan vastuuhenkilöt. Seuraa ei sentään lopetettu, vaan

vähäiseksi koettua toimintaa ylläpidettiin toiminnanjohtajan jälkeen lähinnä puolipäiväisen

sihteerin Seppo Koiviston vetämänä. Niinpä Suomi-Romania -seurankin on pitänyt tulla

toimeen lähes omillaan ystävyysseurojen valtionapujen kutistuttua lähes nollatasolle.

Tänään on toimittava vain harvojen aktiivisten vapaaehtoisten ihmisten varassa ja

niukkojen taloudellisten voimavarojen puitteissa. Viimeisten kahden vuosikymmenen ajan

seuralla on onneksi ollut toiminnassa mukana henkilöitä, jotka ovat aikaa ja vaivojaan

säästämättä ja parhaan kykynsä mukaan yrittäneet pitää yllä seuran toimintaa ja luoda

samalla jotain uutta sekä vanhenevalle mutta myös uudistuvalle jäsenistölleen.

 

Yhdistyksen toiminnan murrosvaiheen aika 2001-2007


Professori Lauri Lindgrenin pitkän ja ansiokkaan, yli 20-vuotisen toimikauden jälkeen

yhdistyksen toiminta näyttää olleen melko päämäärätöntä ja sekavaa. Vaikka hallitukset

olivat edelleen monijäsenisiä, vastuunkantajia lienee ollut vain muutama.

Toimintasuunnitelmat ja -kertomukset tuolta ajalta 2002-2006 ovat suppeita ja sekavia.

Taloudenhoito sentään on kyetty hoitamaan vuosittain hyväksytysti muutamista asiakirjoista

päätellen. Asiakirjoja, mikäli niitä vielä löytyy tuon murrosvaiheen alkuvuosien tienoilta,

olisikin syytä tarkemmin tutkia, ettei sen ajan tieto jäisi piiloon ja pelkästään kuulopuheiden

ja olettamusten sekä mahdollisten virhetulkintojen varaan.

Joka tapauksessa seuran jäsenlehti pidettiin hengissä mutta se ilmestyi milloin sattui.

Pyrkimys tuottaa lehteen hyvää ja asiapitoista sisältöä jäsenten luettavaksi oli kuitenkin

huomion arvoista. Seuralta puuttuivat kuitenkin toiminnan jatkuvuuden kannalta tärkeät

selkeästi asetetut toiminta-ajatus ja toiminnan päämäärät kokonaan. Seuran

puheenjohtajina tällä jaksolla toimivat Matti Koskelo vuosina 2003-2004, Eira Karjalainen

vuonna 2005 ja Juha Kajander vuosina 2006-2007.

 

Uutta suuntaa etsien 2008 – 2016


Käänne parempaan pantiin alulle vasta vuosina 2008-2016 uusien vaihtelevien

hallituskokonpanojen ja puheenjohtajavaihdosten myötä. Selvää muutosta seuran

toimintaan tarvittiin. Enää eivät seuran resurssit olleet vuosikausiin riittäneet

kulttuurivaihtoon tai taiteilijaryhmien vastavuoroisiin vierailuihin Suomen ja Romanian

välillä. Niinpä viime vuosina olikin keskityttävä lähinnä Romanian ja oman seuramme

tunnetuksi tekemiseen suomalaisille matkailumessuilla ja muissa vastaavissa tapahtumissa

sekä kulttuuripainotteiseen sisäiseen ja ulkoiseen tiedottamiseen tasokkaan jäsenlehtemme

sekä Internet-kotisivujen ja sosiaalisen median välityksellä. Puheenjohtajina tässä viime

vuosien muutosvaiheessaovat toimineet Paavo Vähätiitto 2008-1010, Mikko Heikkilä 2011-

2014 ja Jussi Tuovinen vuodesta 2015 alkaen.

 

Vuoden 2008 jälkeen tapahtunutta SRS:n toimintaa

 

 2008 Käynnistettiin seuran toiminnan kokonaisselvitys, jonka tavoitteeksi asetettiin

toimintastrategian luominen. Strategiaa on tarkoitus päivittää viiden vuoden välein.

Viimeisin päivitys tehtiin vuonna 2016.

 2008 Toteutettiin jäsenkysely seuran toiminnasta kaikille jäsenille vuonna.

 2008 Aloitettiin jäsenlehden kehittämistyö. Lehti ilmestyi 3 kertaa vuonna 2008

 2008 Parannettiin hallituksen kokouskäytäntöjä (kokouskutsut, esityslistat ja pöytäkirjat).

 2008 Aloitettiin jälleen OPM:n (nyk. OKM) valtionavustusten hakumenettely vuonna.

 2009 Hyväksyttiin seuralle ensimmäisen kerran toiminta-ajatus ja päämäärät

täydentämään seuran sääntöjä.

 2009 Seuran kesäretkitoiminnan elvyttäminen pantiin alulle (Akaa 2009)

 2010 Selkeytettiin toiminnan suunnitelmallisuutta (toimintasuunnitelmat, talousarviot,

toimintakertomukset ja tilin päätösasiakirjat.)

 2010 Laitettiin talous- ja pankkiasiat kuntoon ja järjestykseen. Laadittiin seuran

ensimmäinen talousohje.

 2010 Viesti-Vesti ilmestyi ensimmäisen kerran 4 kertaa vuodessa

 2010 Luotiin seuralle uusi logo ja ensimmäinen moniväriesite.

 2010 Saatettiin loppuun toimivien kotisivujen teko ja otettiin ne käyttöön. Kehittäminen

jatkuu edelleen.

 2011 Kevät- ja syyskokousten yhteyteen asetettiin tavoitteeksi jäsen- tai

yleisötapahtuman järjestäminen osallistumisaktiivisuuden kohottamiseksi.

 2011 Päivitettiin seuran säännöt ja pantiin muutos PRH:ssa vireille.

 2011 Jäsenlehden kehitystyötä jatkettiin.

 2011 Päätettiin hankkia seuralle oma standaari palkitsemiskäyttöön.

 2011 Jatkettiin yhteyksien ylläpitoa Romanian suurlähetystöön yhteistyön kehittämiseksi.

Tavoitteeksi asetettiin tapaaminen 1-2 kertaa vuodessa.

 2012 Kiinnitettiin huomiota yhteistyömahdollisuuksiin toisten ystävyysseurojen kanssa.

 2012 Jatkettiin seuramatkaperinnettä Romaniaan pitkän tauon jälkeen.

 2013 Seuralle avattiin Facebook -sivut sosiaalisessa mediassa.

 2013 Seuran uudet säännöt hyväksyttiin Patentti- ja rekisterihallituksessa.

 2014 Elvytettiin edelleen seuran kesäretkiperinnettä toteuttamalla kesäretki Akaaseen,

Jatkoa seurasi Salon seudulle 2015 ja Pirkanmaalle 2016, Valamoon 2017 Mustio-Fiskariin

2018 ja Askaisten Louhisaareen 2019.

 2015 Laadittiin ja hyväksyttiin seuran palkitsemisohje 2015.

 2015 Seuran toimintaan sisällytettiin jälleen myös osallistuminen taidenäyttelyihin.

 2015 Etsittiin ideoita seuran tapahtumien ja tilaisuuksien lisäämiseksi. aloitettiin uutena

toimintamuotona luentosarja Studia Danubia vuonna 2015

 2016 Päivitettiin seuran toiminta-ajatus ja toiminnan päämäärät ajan tasalle .

 2016 Toteutettiin Helsingissä kansainvälinen seminaari: Suomi ja Romania 2020 -luvun

Euroopassa.

Kirjoittaja Mikko Heikkilä

Sisältö on koottu eri lähteistä: mm. SRS:n toimintakertomukset, pöytäkirjat ja muut lähteet,

joihin on osin viitattu myös tekstin sisällä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

©2020 suomi-romania -seura ry - suntuubi.com